Nyt se flunssamörkö on kovaa vauhtia kipittämässä mun luokse. Lämpöä on hieman, joka paikkaa särkee. Tietenkin just, kun tuo mun paras ystäväni alkaa parantua. Mutta mä taistelen tätä flunssaa vastaan niin kovasti kun kykenen, en anna sen tulla kun on suunnitelmiakin ens viikonlopulle. Mä en kestä enää olla erossa tosta yhdestä toista, tai kolmatta viikkoa. En oikeesti kestä. Sitä paitsi, mulla on äidinkielen valtakunnalliset torstaina. Se on jo itsessään ahdistava tilanne, niin kuinka ahdistava se sillon on, jos jälkikäteen sen joudun tekemään? Vastaus on
helvetillinen.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, niin ainakin sanotaan. Tosin, mä järjestän nyt itseni särkyineni tonne nukkumattilandiaan, höyhensaarille. Jos sitä olis vaikka huomenna hiukan parempi olo. Toivoa saa aina. Olo on kyllä sen mukainen, että kuume olisi noususuunnassa. That's so sad. En tykkää, en sitten yhtään. Mutta toistellaan nyt vielä että kyllä tää tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti